Pastelliliidut järjestykseen

Pastellitaiteilijalle usein kertyy ajan mittaan paljon erilaisia liituja, joiden säilytys voi olla hieman pulmallista. Monien muiden välineiden (kuten vesivärit, öljyvärit, akryylit) kanssa pärjää pienehköllä määrällä värejä, koska niitä voi sekoittaa, mutta pastelleissa se ei onnistu samalla tavoin. Erilaiset työskentelytavat ja käytetyt alustat vaativat myös rakenteeltaan erilaisia liituja. Siispä tarvitaan lukuisia värejä jokaiseen liitutyyppiin, ellei sitten tee aina töitä samalla tekniikalla.

Itselleni lienee tähän mennessä kertynyt n. 700 liitua. Pääasiassa käyttämäni pastelliliidut ovat Caran d'Ache, Nupastel, Rembrandt, Unison, Sennelier, Blue Earth ja Terry Ludwig. Huh, onpas siinä monta valmistajaa. Vähemmilläkin varmasti pärjäisi, mutta olen halunnut kokeilla erilaisia liituja löytääkseni itselleni parhaiten sopivat. Kaikki mainitut ovat taiteilijalaatuisia, siis hyvä valonkesto ja pigmenttipitoisuus. Huonoja (halpoja) pastelleja ei kannata käyttää!

Kerrostukseen perustuva työskentely vaatii eri kovuusasteisia liituja. Ensin käytän kovempia ja loppua kohti pehmeämpiä liituja. Kovimmat Caran d'Ache ja Nupastel -liidut olen koonnut omaan rasiaansa ja keskikovat Rembrandtit omaansa. Loput ovat pehmeitä tai erittäin pehmeitä, ja ne ovat nyt saaneet ikioman laatikkonsa. Näin voin työn eri vaiheissa pitää esillä yhtä laatikkoa kerrallaan.

Caran d'Ache ja Nupastel

Luulisi, että pastelliliiduille löytyisi helposti hyviä laatikoita. Mutta valitettavasti ei! Olen hankkinut aiemmin netistä tilaamalla muutaman puulaatikon. Ne ovat olleet ihan ok, mutta eivät sittenkään oikein hyviä suuremmille liitumäärille.

Rembrand-liiduille löysin Temperasta hyvän laatikon, johon mahtuu 120 puolipitkää liitua. Se laatikko on nyt täynnä! Rembrandtit ovat hyviä yleispastelleja, joille usein saatan tehdä työn alusta loppuun. 

Rembrandt

Useimmiten kuitenkin viimeistelen työn pehmeillä liiduilla. Pehmeille pastelleille tilasin Yhdysvalloista ikioman puulaatikon, johon mahtuu noin 350 puolipitkää liitua. Laatikko on tyyppiä Medium Original ja sen koko on n. 42 x 30 x 7 cm. Valmistaja on Heilman Designs. Se lienee paras saatavilla oleva laatikko. Antakaa vinkkiä, jos tiedätte paremman. Laatikko on käsin tehty ja se on vankkaa rakennetta. Eikä se ole halpa, mutta uskon sen palvelevan minua loppuelämäni. Hintaa rahti, alv ja tulli mukaan lukien tuli yli 400 €. Vähän kirpaisi, mutta nyt minulla on vihdoin pehmeät pastellit järjestettynä omasta mielestäni loogisesti sävyjen ja valöörien mukaan.

Heilman Pastel Box liituineen

Blue Earth -pastellit pidän edelleen omissa rasioissaan, koska niiden idea perustuu lähellä toisiaan olevien sävyjen kokoamiseen samaan settiin. Näistä kirjoitin aiemmin.

Heilman-laatikon voi kiinnittää tavalliseen kameran jalustaan standardin mukaisella ruuvikierteellä. Siihen saa myös kiinni telineen maalausalustaa varten, joten se soveltuu hyvin ulkona työskentelyyn. Laatikoita on eri kokoisia. Olin jo aikaisemmin hankkinut ihan pienen Heilman-laatikon, johon olen koonnut pienen matkasetin. Taiteilijan kevyestä matkavarustuksesta kirjoitan lähiaikoina erillisen blogin.

Oppia ja inspiraatiota

Kun valitsin pääasialliseksi välineekseni kuivapastellit, jouduin heti alkuun toteamaan, että Suomesta oli kovin vaikeaa löytää sopivia taidekursseja pastellitaiteilijalle. Tärkeimmät muut välineet olivat kyllä vahvasti edustettuina. Vaan ei pastellit. 

Käytännössä opettelin pastellien käytön itsenäisesti lukemalla oppaita ja katselemalla opetusvideoita. Ja tietysti tekemällä paljon pastellimaalauksia. Kohta tulee kaksi vuotta täyteen ensimmäisten pastelliliitujen ostamisesta. Näiden kahden vuoden aikana olen tehnyt noin 200 pastellimaalausta. Vaikka olenkin omasta mielestäni jo oppinut yhtä ja toista, olen silti vielä polun alkupäässä. Tekniikkapuolella pastellien käyttö on jo paljon luontevampaa, mutta ilmaisussa ja oman tyylin hakemisessa kamppailen tuskaisesti.

Tärkeä osa oppimista on todellisten pastellitaiteijoiden töiden tutkiminen ja heidän opetusten seuraaminen. Onneksi netistä löytyy runsaasti opetusvideoita, blogeja ja muita oppaita. Monet näistä ovat ilmaisia, mutta parhaista joutuu maksamaan. Itse olen ostanut e-kirjoja ja maksullisia videoita, joista monet ovat todella hyviä. Ostin itselleni vuodeksi artistsnetwork.tv:n vuoden mittaisen videoiden katseluoikeuden. Maksoi noin 200 USD.

Tässä muutamia pastellitaiteilijoita, joita itse olen seurannut. Mainitut ovat pääosin maisemamaalareita, joka sattuu olemaan myös oma suuntaukseni.

Richard McKinley, pastellien grand old man. Hänellä on muutamia erinomaisia opasvideoita artistsnetwork.tv:ssä sekä kirjoja.

Liz Haywood-Sullivan, videoita ja kirjoja.

Teresa Saia, vahvojen värien maalauksia.

Lyn Asselta, maisemia ja urbaania ympäristöä.

Karen Margulis, pitää aktiivista blogia, jossa on joka päivä uusia vinkkejä.

Marla Baggetta, värikkäitä maisemamaalauksia.

Stan Sperlak, maisemIa ja ihmisiä.

Aina taiteilijat eivät ole pedagogiikan jättiläisiä, mutta jotkut ovat kyllä todella hyviä.

Kaikkien näiden - ja monen muunkin taiteilijan - tyyliä olen yrittänyt jäljitellä vaihtelevalla, mutta yleensä heikohkolla menestyksellä. Mestareiden töitä kyllä kannattaa kopioida ihan harjoitusmielessä. Niistä oppii paljon, ja se antaa myös eväitä oman tyylin löytymiseen.

Kesäinen maantie 26 x 38 cm

Itseäni kiinnostaisi myös abstraktimpia suuntauksia edustavat taiteilijat, mutta kuivapastellien maailmassa näihin on harvemmin törmännyt. Muutoin uusia mielenkiintoisia taiteilijoita tulee jatkuvasti vastaan. Esim. Pinterest on hyvä paikka etsiä näitä. Toki seuraan myös muita, kuin pastellitaiteilijoita, mutta niistä ehkä joskus toisessa blogissa. 

Jos sinulla on vinkkejä seuraamisen arvoisista pastellitaiteilijoista, niin laita vinkkejä kommenttiin.